Maastopyöräilyn lajit

Maastopyöräilyn lajit

Kuten jo edellisellä sivulla kerroimme maastopyöräilystä löytyy useita toisistaan hieman poikkeavia alalajeja, kuten XC, All mountain, Enduro ja DH. Haluaisitko tietää näistä lisää? Haluaisitko tietää myös erilaisista kilpailuista, joita maastopyöräilyn saralla järjestetään? Jos vastasit kyllä, jatka lukemista seuraaviin kappaleisiin, joissa kerromme lisää näistä maastopyöräilyn erilaisista lajeista.

XC

XC-tyyppinen maastopyöräily tarkoittaa usein perinteistä maastopyöräilyä, johon kuuluu ajaminen metsäpoluilla sekä ylä- että alamäkeen. Tämä on maastopyöräilylajeista perinteisin ja helpoin – se, josta harrastus tavallisesti aloitetaan. Tällainen XC-tyyppinen maastopyöräily on tekniseltä kannalta katsottuna melko helppoa ja onkin tärkeää, että maastopyöräharrastaja hallitsee ensin pyörän tavallisessa, perinteisessä maastopyöräilyssä ennen kuin kokeilee vauhdikkaampia lajeja, joissa vauhti voi olla reippaasti perinteistä maastopyöräilyä kovempi. XC-tyyppisessä maastopyöräilyssä järjestetään erilaisia kilpailuita. Kuten XCM, XCO ja XC Eliminator.

XCM-kilpailua voidaan kutsua maraton-kilpailuksi. Täysmaratonin pituus on suurinpiirtein 60 kilometriä, mutta valittavana on myös puolimaraton. Toisinaan tarjolla on myös mahdollisuus osallistua minimaratoniin. Minimaraton soveltuu myös aloittelijalle. XCO:ta kutsutaan myös nimellä XC Olympic. Tässä kilpailussa ajetaan monta kertaa parin kilometrin pituinen kierros. Nousu on radalle tyypillistä. XC Eliminator eli XCE on sprinttikisa, jolle on tyypillistä lyhyet radat.

All mountain

All mountain on maastopyöräilyn laji, jossa ajetaan monenlaisessa maastossa. Teknisesti ajaminen on haastavampaa kuin XC:n osalta, mutta ei kuitenkaan aivan niin haastavaa kuin kaikista haastavimmissa ja vauhdikkaimmissa maastopyöräilylajeissa. All mountainissa käytetään täysjousitettuja pyöriä. Hyvät jouset tulevat tässä lajissa tarpeeseen!

Enduro

Enduroa voisi sanoa all mountain –maastopyöräilyn kilpalajiksi. Endurossa ajetaan teknisesti vaativia polkuja, joissa on runsaasti alamäkiä ja joissa vauhti nousee kovaksi. Tässä kilpailulajissa noudatetaan ralliautoilusta tuttua tyyliä, jossa ajetaan pätkiä. Näiden pätkien yhteenlaskettu ajoaika ratkaisee sen kuka voittaa. Pätkien lisäksi niiden välissä kilpailijat joutuvat ajamaan myös lyhyitä siirtymämatkoja. Näitä ei kuitenkaan mitata ajallisesti mukaan kilpailuun. Enduro-kilpailuissa ajetaan pätkiä yleensä kymmenestä viiteentoista. Pätkän ajaminen kestää parisen minuuttia. Tässä lajissa on erittäin tärkeää hallita pyörä erinomaisesti maastossa, joka vaatii pyöräilijältä hyvää tekniikkaa. Tässä lajissa käytetään tyypillisesti maastopyöriä, jotka ovat täysjoustavia ja joiden paino on kahdestatoista viiteentoista kiloa.

DH

DH eli Downhill tarkoittaa nimensä mukaisesti maastopyöräilyä, jossa ajetaan alamäkeen. Tämä on kaikista vauhdikkain maastopyöräilylaji. Sen lisäksi, että vauhti on alamäessä kova, sisältävät ajopolut myös esimerkiksi hyppyreitä, mutkia, droppeja sekä kivikkoja. Laji on siis haastava! Suomessa monista laskettelukeskuksista löytyy DH-ratoja. Jos pääset kokeilemaan DH-ajoa kaupalliseen keskukseen, voit matkata mäen ylös hissillä ja ajaa alas omaa vauhtiasi.

DH vaatii pyörältä erittäin pitkää joustoa. Näiden pyörien tulee olla kestäviä ja järeitä. Lisäksi niiden tulee olla hallittavissa myös erittäin nopeassa vauhdissa sekä maastossa, joka on teknisesti vaativaa. DH:ssa käytetään muutenkin järeämpiä varusteita kuin muissa maastopyöräilylajeissa, koska loukkaantumisriski on melkoinen. Lajissa käytetään kypärää, jossa on leukasuoja. Tämän lisäksi käytetään panssaria tai hartiasuojia, jotka auttavat suojaamaan ajajan ylävartaloa. Polvissa käytetään polvisuojia ja kyynärpäissä kyynärpääsuojia. Niskatuki on tässä lajissa tarpeen, koska tuki auttaa rajoittamaan pään heilahtelua. DH-kilpailussa kukin kilpailija ajaa kilpailureitin kahdesti. Kilpailijan parempi suoritus lasketaan hänen kilpailutuloksekseen.

DH:ssa käytettävien pyörien tulee joustaa 170-200 millimetrin verran. Pyörät painavat kuudestatoista yhdeksääntoista kiloa. DownHill-pyörät ovat melko hinnakkaita – edullisimmillaan pyörän voi löytää noin 2000 eurolla. DH pyörän hankkiminen ei siis ole kovin edullista eikä DH sovellu aivan kaikille. Mutta hurjapäille se voi olla oivallinen laji, jonka kautta voi koetella omia kykyjä ja uskallusta. Alamäkeen ajaminen antaa aivan omanlaisensa vapaudentunteen!